SUDENKORENNON SIIVELLÄ

runoteoksesta alla tiivis esittely + Ensitahdit-runon luenta.

Runoista voi bongata monia eläinlajeja mielikuvituksellisissa puuhissa. 

Vauhtia piisaa, mutta toki myös tunnelmointia.

Teos löytynee piakkoin myös kirjastoista.

Ja kätevimmin hankinta tapahtuu 

Enostone kustannuksen verkkokaupasta:

>>> Sudenkorennon siivellä -tilauslinkki

 

 

SUDENKORENNON SIIVELLÄ

runot: AP Kivinen

kuvitus: Nunnu Halmetoja

"Kuuletko, miten moottori hyrrää, kehrää ja surisee?

Hyppää kyytiin, sudenkorennon siivelle,

ja katso, kohta liikut maalla, merellä ja ilmassa.

Mitä tapahtuu sateessa, metsän sammalareenalla?

Välillä tekee mieli tanssia villisti, ehkä rokata vähän

kovakuoriaisten kanssa, karhunkallosalissa.

Entä oletko seilannut merikarhulaivassa tai sukeltanut laguunissa?

Lentänyt flamingojen keskellä, nukahtavan savannin yllä?

Fossiili tai kameleontti, päivänsäde tai menninkäinen,

oletko valmis muodonmuutokseen?

Sudenkorennon siivellä on runoretki

kaikille, joilla on rohkeutta kuvitella siivet."

Tämä Sudenkorento laskeutuu 

lapsenmielisten runojen muodossa kevään aikana.

Tekstit ovat eläneet ja kypsyneet monessa vaiheessa

ja viimeisimmän muodonmuutoksen 

toteutti kuvittaja Nunnu Halmetoja, 

joka teki tästä runoretkestä visuaalisen seikkailun. 

Enostone kustannus saattelee Sudenkorennon 

lopulta maailmalle, iso kiitos!

*

Enostonen verkkokaupasta teoksen voi tilata jo nyt, 

tässä linkki:

> > > Sudenkorennon siivellä -tilaus

Valley Below (Acoustic Duo)

Live at the Writer's House, Jyväskylä (16.11.2013)

How! 

Aikamatka kymmenen vuoden taakse. 

Tuolloin meidän Valley Below teki akustisen duo-keikan 

mun Valloittaja-runokirjan julkkareissa.

Alla Tube-linkki keikan audio-tallenteeseen.

Biisit tuolloin:

Spring Fair

With the Muse

Unison

In Gratitude

Blue-Collar-Bill

Prairie Rose

My Oyster

Rubber Time

Demolition Derby

No Drama

AP Kivinen - laulu, akustinen kitara, huuliharppu

Heikki Jyväsjärvi - laulu / harmoniat, akustinen kitara

Sävellykset: Heikki Jyväsjärvi, paitsi Prairie Rose: AP Kivinen

Sanoitukset: AP Kivinen

Keikan tallennus: Tenho Tornberg

 

Miten korkealle voi lentää lintu?

Tässä uudelleen postattuna

pieni runoilija-henkilökuva videon muodossa.

Runokatkelmat Valloittaja -teoksesta (s.100). 

Videon kuvasi ja editoi Sampo Palkolahti.

Runokävely 6.7.2023 

Jyväskylän Harjun ja Seminaarinmäen poluilla 

Tätä on ollut ilo järjestää! Eli tänä kesänä kolmas kerta runokävelyä 

Jyväskylän Harjun ja kampuksen poluilla!

Eino Leinon, runon ja suven päivänä 

sateet taukosivat... ja liikkeellä oli huikeat satakunta kuulijaa! 

Huippujuttu! Kiitos runoilijat Kristian Blomberg, 

Terhi Forssén, Salla Kaarin Kalkas ja Lauri Rikala, 

upeaa sanataidetta saatiin kuulla. 

Ja kiitos Keski-Suomen kirjailijat ry.

(Kuva: Suvi Valli)

Lähtö Harjun kiviportaiden keskitasanteelta.

Kuvan keskellä runoilijat: Salla Kaarin Kalkas, Kristian Blomberg, 

Terhi Forssén ja AP Kivinen. 

Lauri Rikala tuli mukaan perhepuiston lavalle.

(Kuva: AP Kivinen) 

Huikeat satakunta runon ystävää liikkeellä!

(Kuva: AP Kivinen)

Terhi Forssén esitti runoja mm. esikoisteoksestaan 

"Sinä olet ääni minä olen hiljaa".

(Kuva: AP Kivinen)

Harjun eteläisellä rinteellä Salla Kaarin Kalkas
esitti runoja mm. uunituoreesta
"Yö etsii ruosteista siivilää" -teoksesta.

(Kuva: AP Kivinen)

Mäki-Matin perhepuiston lavalla
Lauri Rikala esitti julkaisematonta tuotantoa... ja yleisö sai nauttia
hänen omintakeisista aforismeistaan.

(Kuva: AP Kivinen)

(Kuva: AP Kivinen)

Pysähdys Moirislammen kivipaasien luona.
Kristian Blomberg oli valinnut runokävelylle tekstejä
mm. Valokaaria -teoksesta.

(Kuva: AP Kivinen)

(Kuva: AP Kivinen)

Vanha sepän pajan luona Seminaarinmäellä.
Salla Kaarin Kalkas.

(Kuva: AP Kivinen)

(Kuva: Terhi Forssén)

Itse keskityin pääasiassa käytännön järjestelyihin... tässä kuitenkin
 meneillään julkaisemattoman runosikermän esitys.

(Kuva: AP Kivinen)


Runokävelyn päätös Kirjailijatalon puutarhassa.

(Kuva: AP Kivinen)

Runokävely - Säkeiden jäljillä 2023

Jyväskylän Harjun ja Seminaarinmäen poluilla

Eino Leinon, runon ja suven päivänä

to 6.7.2023 klo 16.

( Lähtö Harjun kiviportaiden keskitasanteelta. )

Runokävelyllä esiintyvät runoilijat:

KRISTIAN BLOMBERG on Jyväskylään hiljattain paluumuuttanut runoilija.

Jos kielellä voi ottaa valokuvia, Blomberg työskentelee pimiössä.

Häneltä on ilmestynyt neljä runokirjaa sekä

uusimpana yhdessä Olli-Pekka Tennilän kanssa kirjoitettu

"Itseään täydentävä raunio. Fragmentin poetiikkaa."

TERHI FORSSÉN etsii runoudessa ja runoudesta ilon suikaleita, 

myös vakavasti sukeltaen. 

Hänen esikoisrunoteoksensa ”Sinä olet ääni minä olen hiljaa” 

ilmestyi viime vuonna, ja parhaillaan hän viimeistelee toista runokirjaansa.

SALLA KAARIN KALKAS on Jyväskylään hiljattain paluumuuttanut runoilija, 

jonka keväällä ilmestynyt toinen runoteos "Yö etsii ruosteista siivilää" 

luottaa kielen kykyyn muodostaa yhteyksiä 

sinne missä niitä ei ensisilmäyksellä ole.

LAURI RIKALA on aforisti ja esseisti, joka luotaa ihmisen 

sielullisia risteämiä, mutta ei unohda ympäröivää maailmaakaan. 

Hän valmistelee kolmatta aforismikokoelmaansa. 

Harjulta löytyy kaksi hänen aforismeillaan varustettua kivipenkkiä.

AP KIVINEN on kolme runokirjaa julkaissut, 

monenlaisia runolavoja kiertänyt Poetry Slam -kävijä, 

joka johdattaa kuulijat runokävelylle.

Keski-Suomen Kirjailijat ry. mahdollistaa runokävelyn järjestämisen.

HEHKUMA

Kuva: AP Kivinen

Jyväsjärven ranta aamuyöllä, auringon noustessa... 

kuvassa laakeriseppeleitä ja tohtorinhattuja.

Vajaa vuosi sitten, kesäkuussa 

sain Jyväskylän yliopistolta jännittävän työtarjouksen; 

runon kirjoittaminen 

ja esittäminen promootion iltajuhlassa... 

jos kirjoittaminen on jotain opettanut, niin kärsivällisyyttä... 

lähdin siis tutkimaan, millaisia ajatuksia 

näin spesiaali konteksti tuo mieleen... 

takautumia tuli myös omasta graduajasta... 

Sartren näytelmät ja filosofia eivät välttämättä 

päätyneet tekstiin... mutta toivoin, että jotain tutkijuudesta, 

ihmettelystä saisin omalla tavallani kiteytettyä... 

ja tulihan hehkuma -runosta näköiseni... 

ja sen esitys oli siis lauantai-iltana 20.5...

 

koska omia tekemisiään kyseenlaistaa jatkuvasti, 

oli todella palkitsevaa kuulla kommentteja ja ajatuksia, joita runo herätti 

erilaisista (tutkija)taustoista tulevien kuulijoiden mielissä... 

useimmat eivät runoklubeilla ole käyneet, 

joten ns. skenen ulkopuoliset reaktiot voivat olla raikkaita, freesejä... 

ja taas kerran voi todeta, että tekee hyvää hypätä 

tutun reviirin ulkopuolelle... 

olen otettu, ja hämmentynyt tästä mahdollisuudesta... 

ja jokaisesta kommentista jonka sain; 

kerta kaikkiaan mielenkiintoinen ilta.... 

tähän loppuun hehkuma -runosta pieni tiiseri, 

välähdys, jossa on mulle ominaista pilkettä silmäkulmassa: 

"poimin kovakuoriaisen, valossa sinertävän / 

kilpi heijastaa kasvoni // 

olen täällä vieraana, varisten heimosta"

                                    mutta jatketaan saarnaa

                                    työtä, tehokasvatusta

                                    muistuttaa urheilusuoritusta, parempia tuloksia

                                    rakennusaineeksi suoraa, oksatonta koivua

                                    näin pysyy pystyssä

                                    kolmijalkainen jakkara, kun kaikki on kunnossa

                                Ylläoleva pikkuparlamentti -osaston runo tuli mieleen 

                                jostain syystä juuri nyt. 

                                Runo löytyy viimeisimmästä runoteoksestani 

                                Tulen maasta jossa odotetaan uutta kevättä (Reuna 2020). 

                                Videoklipissä teoksen lyhyt esittely julkaisukeväänä. 

TIVOLI / HUVIPUISTO

Sana-askartelua, vol XYZ. 

Jos / kun kirjoitushomma meinaa mennä vakavaksi,

tekee hyvää irrotella tavalla tai toisella.

Viime kesänä kirjoittelin muutaman päivän ajan

tivoli -aiheen pohjalta rennolla ranteella;

kehittelin aiheeseen alter egon: Runo-Risto-Reipas.

Lopputulos näkyy alla.

Aika näyttää, mitä tälle tekstille tapahtuu, mutta olkoon se nyt tässä

blogissa tällaisena versiona.

Sinänsä tuttua tuo lapsenomaisuus… ja että kertojalla on

näkökulmia, perspektiiviä kaikkiin ikäkausiin.

Ja tuttua sanastoa; sisäinen valloittaja herää eloon.

Neulanreikäkuva Suomen tivolin maailmanpyörästä.
Kuva otettu Converse-kenkälaatikolla.
Kuva: AP Kivinen

                                                    HUVIPUISTOHUMALA

                                  maailmanpyörän luuranko on noussut
                                                            illan ja yön aikana kattojen ylle

                         kerran vuodessa karavaani saapuu

                                          keskustan reunalle

                                          aukiolle, joka toimittaa parkkipaikan virkaa

                                              joutomaa, vanhemmat puhuvat

                    täällä katutaiteilijat, kulkukoirat ja -kissat

                                     kokoontuvat, tapahtuu asioita

                                          tänä iltana ei tunneta maan vetovoimaa

                          ollaan hetki ilmassa, saippuakuplia  

  

                                                 rissanen kailottaa, että kuuluu heimoon

                                hän hyppää vielä maata kiertävien 

                                                                vankkureiden kyytiin

                                            ei enää monta vuotta, siis ihan kohta

                               tänä kesänä isosisko ja saara 

                                                        hakivat lipunmyyjiksi, niillä on kirkasta 

                       huulipunaa ja meikit, poikakaverit

                          kuvittele ensimmäinen kerta, kierros 

                                                                vuoristoradan huippukohta 

                                                       korkealla kuin brontosauruksen kaula

                                    tiedustelijan katse, haukan silmä erottaa

                                                              kolme uudisraivaajaa ruuvaa 

                   maailmanpyörään ensimmäistä pussauskoppia

                                            mielessä pyörii jo loppukesän 

                               värikäs ilta, venetsialaiset

                                                      sateenkaarivalot välkkyvät hämärässä

                                       kaikki on erilaista, ilotulitusta

                                                        ruosteiset ruusut eivät erotu

                             turbokarusellin avoautossa, vauhti kiihtyy

                                     karnevaalimusiikki pauhaa, säestää kiljumista

                                                 kotikadun kerrostalot huojuvat

                                viikinkilaivan heilurissa

                                                       aallot nousevat

                                                               korkkiruuvi kiertyy mahanpohjassa

                            kurkkusalaatti, sinappi ja makkara sekoittuvat 

                                               viininpunaiseen hattaraan

                                           mustekalan lonkerot ojentuvat

                          raajat nousevat ja laskevat

                                        liitokset natisevat, akseli huokaa

                                     mekaanisen tanssin, transsin tahdissa

                                                           maisemat vaihtuvat, olen valloittaja

                                          vuodet vyöryvät silmissä, suonissa

                                 teinivartalo puhkeaa kukkaan

                                       kiihkeä ensisuudelma

                                            sohaisu saa syttymään

                                               tunnen lisääntyvät kierrokset

                            odotuksen, jännityksen jälkeisen täyttymyksen 

                                               maistan myös pettymyksen

                                    sokerihuurteisen 

                                              huimauksen, huvipuistohumalan

© AP Kivinen 2023

Neulanreikäkuva Suomen tivolin karusellista.
Kuva otettu pyöreällä peltipurkilla.
Kuva: AP Kivinen

Kävelyä ja kirjoitusta

Linkin videon, pienen henkilökuvan teki opintotyönään 

Sampo Palkolahti.

 

SÄKEIDEN JÄLJILLÄ - runokävely 6.7.2022

Jyväskylän Harjun ja Seminaarinmäen poluilla

 

Aloitus Harjun portaiden keskitasanteelta.

Kuva: Eetu Maaranen

Ilmojen haltijat olivat suosiollisia,

sade pysyi loitolla... ja saatiin toisinto kahden vuoden takaa,

noin 70-80 kuulijaa oli parhaimmillaan liikkeellä.

Matkassa myös yksi runokoira.

Kuva: Eetu Maaranen

   Toinen pysähdys Harjun etelärinteellä.

Kuva: Eetu Maaranen

Mäki-Matin perhepuiston estradilla.

Sekä maanläheinen että eeppinen meininki, lämmin tunnelma.

Kuva: Eetu Maaranen

Runokävelyn esiintyjät: 

Niklas Salmi, Eeva Åkerblad, Auli Kokkonen, 

Elmy Helmos ja AP Kivinen.

                                

Kuva: Mikael Kattelus

Kiitos myös Keski-Suomen Kirjailijat ry.

Vuoden päästä uudestaan?!

Runokävelyllä esiintyneet runoilijat:

AP KIVINEN on jyväskyläläinen runoilija ja Poetry Slamin Suomen mestari 2015. 

Kolmas runoteos Tulen maasta jossa odotetaan uutta kevättä ilmestyi 2020 (Reuna). 

Häneltä on julkaistu myös suomennos ghanalaisesta eläinsadusta 

Anansi tekee revontulet (Enostone 2021). 

AP johdattelee runoilijat ja kuulijat runokävelylle.

EEVA ÅKERBLAD on Jyväskylässä asuva esikoiskirjailija ja kirjoittamisen opettaja. Esikoisteoksessaan Huolenpitoja (Kustantamo S&S 2022) 

hän yhdistelee runoutta ja proosaa ja käsittelee unenomaisen kylpyläfantasian kautta 

mm. hoivan, levon ja huolenpidon teemoja. 

Åkerblad kirjoittaa mieluiten näennäisen tarpeettomia luonnoksia 

ja vähän itseltäänkin salassa.

NIKLAS SALMI on tamperelainen apostolinkyytipoika. 

Hän asuu runoilijoiden Pispalassa, mutta tuntee olonsa kotoisimmaksi 

kävelyillä ei-mihinkään. Salmen kolmas runoteos 

Ihon siniset joet juoksevat keltaiseen metsään (Enostone 2021) 

nimettiin Tiiliskivi-palkintoehdokkaaksi. 

Ensi vuonna ilmestyy neljäs, tekijän tytärtä käsittelevä runokokoelma, joka syntyi 

hoitovapaalla lastenvaunuja lykkiessä.

AULI KOKKONEN on pyhäntaalainen runoilija, kuvataiteilija, joogaopettaja 

ja muotoilija. Hän voitti Poetry Slamin Lahden 

osakilpailun 2021 ja on julkaissut runokokoelmat Almanakka (2017) 

sekä Tuli tuuli valo sade pimeyspimeyspimeys (2020). 

Kokkosen runoissa tuoksuu sammal; jalat juurina runon kulkija 

tavoittelee maan sydäntä ja rytmiä.

ELMY HELMOS on suomalais-ranskalainen kirjallisuuden opiskelija ja runoilija. 

Hänen esikoisrunovihkonsa Näin nähdään unia julkaistiin 2021 (Esterin kirja). 

Hänen teksteistään välittyy kiinnostus mytologiaa, semiotiikkaa 

ja kielen sanomatonta puolta kohtaan. 

Niissä liikutaan laajojen ja abstraktien teemojen parissa; 

ajan, unen, muistin, menetyksen ja rakkauden tasoilla.

SÄKEIDEN JÄLJILLÄ - Runokävely

6.7.2022 klo 18.

Eino Leinon ja runon ja suven päivänä

Jyväskylän harjun ja kampuksen poluilla.

Lähtö Harjun kiviportaiden ts. Neron portaiden puolen välin tasanteelta klo 18. 

Matkan varrella pysähdytään kuulemaan runoja viideltä runoilijalta - ja 

kävely päättyy Kirjailijatalon puutarhaan, jossa runojalkojaan voi lepuuttaa 

pienten tarjoilujen äärellä.

Tapahtuman järjestää Keski-Suomen Kirjailijat. 

Konseptin on luonut runoilija AP Kivinen.

Tervetuloa säkeiden jäljille!

Tšernobylin kissat

Tšernobylin kissat jatkaa omaa elämäänsä 

maailmalla....esim. Instagramin tuoreessa arviossa 

elisa_lukee kirjoittaa teoksesta seuraavaa:

AP Kivinen: Tšernobylin kissat (Reuna 2016)

Tämän kokoelman puhuja ei aluksi ainakaan tiedosta kaipaavansa 

mitään tunnehömppää. Hän ei malttaisi vielä asettua.

”mutta miten minua koskettaa / 

kirurgin, kitaristin, puusepän sormet / pitää saada uusi kokemus”

Mutta niinhän siinä sitten käy, että puhujan ihon alle 

hiippailee kissa, vaikka tämän rinnalle asettumista 

vastaan yrittääkin ensin taistella. 

Eläin ihmisessä ottaa vallan 

ja se kuuluu runoissa monella tasolla. 

Parisuhde vertautuu välillä kärpäsiin, jotka löytävät toisensa 

ikkunalasien välissä ja jonkun ajan päästä 

toisiinsa ilmassa takertuviin suruvaippoihin. 

Puhuja huomaakin tarvitsevansa toista 

ja sitten lopulta rakastavansa.

Runoissa on paljon viittauksia mm. biiseihin 

ja osaan löytyy selityksiä lopusta. 

Kieli ei ole yksiselitteistä. 

Tätä lukiessa on hyvä sietää sitä, että kaikki säkeet eivät avaudu 

ainakaan ensimmäisellä lukukerralla. 

Ei tämä silti mitään vaikeaselkoista runoutta ole. 

Selvää on, että rakkaus ei ole aina niin selvää.

”Kun sinä seisot siinä, tuulessa / huutomerkki / huojuvilla telineillä // 

mietit, pitikö tämä keskeneräinen / talo purkaa vai rakentaa”

Tämäkin parisuhde alkaa jäähtymään, hiljalleen, 

mutta eihän se mikään huono asia ole. 

Se on väistämätöntä ja sen kanssa on opittava elämään 

– jokaisen omalla tavallaan.

*

Ja kuten kuvasta näkee, "kissat" ovat saaneet rinnalleen 

ainakin nimensä puolesta sisarteoksen,

"Tšernobylin koirat" (WSOY 2022). 

Jos mun runokokoelmassa Tšernobyl on symbolinen taustakuva -- 

tämä Johanna Aulenin sarjakuvateos sisältää 

paljon faktaa kevään 1986 tapahtumista.

AP Kivinen: Tšernobylin kissat (Reuna 2016)

ja Johanna Aulen: Tšernobylin koirat (WSOY 2022)